Ja edelleen on ehkä parempi mennä töihin yhdeksäksi tunniksi ja sen jälkeen tiskata ja pyytää, että niskoja vähän hierottaisiin, ja katsoa dokumenttia Karjalan metsistä ja aloittaa kirjan lukeminen ja tehdä salaattia, jossa on kummallisia ainesosia kuten kikherneitä ja ricottaa, ja syödä päälle vielä vähän valkosuklaa-mustikka -suklaata ja juoda mustikkamehua, jonka äiti osti.

On hyvä sulkea naamakirja aikaisin ja tarkastaa mailit ja päättää siivota roskapostit ja turhat pois joskus toiste sitten.

On hyvä suostua lähtemään nopeasti, että voisi taas nopeasti palata. On hyvä, että vielä voi ylipäätään lähteä.

On myös ihan hyvä jättää kaikki taakseen kerran, toisenkin. On hyvä sulkea korvansa kun alkaa kuulua kärpästen surinaa. En todellakaan aio vastata, kun kysymykset eivät velvoita sitä.

On hyvä antaa toisen huomata, on hyvä antaa vihjeitä, jos toinen ei huomaa. On hyvä kuulla itse vinkit.

On hyvä sulkea suunsa toisinaan. Haasteita se lupaa. On hyvä antaa kääntää pää kerran, toisenkin.

On hyvä olla tarpeellinen ja avuksi, se hieroo itsetuntoa ja mieltä. On hyvä jatkaa matkaa eikä jäädä odottamaan palkkiota kuten nynny jääkiekkoilija, joka vain filmaa.

On hyvä olla jossain määrin rehellinen, mutta ehkä ei aina pitäisi pitää itseä oraakkelina.

On hyvä silloin tällöin lakata kynnet ja toisaalta mennä joskus siivoamaan vanhaa taloa.

On tosi pop sanoa kiitos, ole hyvä, kyllä minä sinusta pidän. Myös: ei ole reilua, en tykännyt yhtään.

Sano suoraan vaan!