Kuuntelen Kerkko Koskista kämppiksen Spotifylla ja helisen itelleni. Kumma, että kun on nälkä, kestää kaks tuntia ennen kuin sen voileivän jaksaa tehdä. Ne läksyt, joita ajattelin kerrankin aloittaa ajoissa, ovat yhä aloittamatta. Sama koskee luentopäiväkirjoja, tenttiin lukua, kynsien leikkuuta, kutomista, leffan vuokraamista jne.

Ärsyttää! Viime päivinä ollaan todettu kaverin kanssa, että jokaikinen silmät epäluonnollisen auki yliopiston käytävillä kuljeskeleva hyypiö on ottanu niitä älypillereitä, joilla hoidetaan ADHD:ta, Alzheimeria, yökastelua ja mitä kaikkea, niin aivan, ylioppineiden AIKAANSAAMATTOMUUTTA ja KESKITTYMISHÄIRIÖITÄ. Niin, tutkijatkin napsivat niitä ennen konferensseja ja dead lineja. Eikö tämä ole mennyt ihan ihmeelliseksi? Että ärsyttää, ihan kaikki, isosilmät!

Enkä lenkille mene vahingossakaan, en. Siellähän saattais vaikka piristyä! Mieluummin laulan Kasakkapartiota, Ida Marian lauluja ja jotain omia. Lämmitän kaakaomukillista kolmatta kertaa mikroaaltouunissa, koska unohdan ottaa sen ennen kuin se on jäähtynyt.

Pahinta on, että luulen tietäväni, mikä mun ongelmaan auttaisi.

Räyhäämisen voin jättää niille, jotka sitä osaa tehdä hedelmällisemmin.

Itselleni (osin muillekin) sättimisen voisin vaihtaa vaikkapa kuntoiluun! Kas!

Ne hetket, joina ei kestä kuunnella muiden ajatuksia vaan haluaa hautautua omaan maailmaan, voisi käyttää luomiseen.

Ne hetket, jotka käytän naama kiinni naamakirjassa, voisin pyhittää jalolle opiskelulle ja sille jonninjoutavalle mutta virkistävälle akateemisuudelle.


Musiikkia livenä, elokuvia halvalla, olutta sopivassa suhteessa ja avantouintia, niillä on mun kevätpipo löysennetty. Näin kissoista unta.



Kissoille on kehitetty niinkin hyvä pönttö kuin Litter Kwitter! Kuulin tästä työkaverilta.
http://www.litterkwitter.com.au/en/index.php




Viikonlopuks on suunnitelmissa kirkkokierrosta, jolla tutustutaan Tampereen kirkkoihin, miesten tekemää ruokaa, esitelmien tekemistä, omaa rauhaa ja kainalopaikkaa. Sopii varmasti.

Tulin ulos lähikirjastosta ja omasta kuplastani, johon olin uppoutunut tunnin verran naistenlehtien avulla. Heti kun huomasin, että luntahan pyryttää taivaan (tai ilman) täydeltä, alkoi jotenkin naurattaa. Siis lunta! Ihanaa! Eihän sen kevään sopinutkaan tulla vielä!

Keräsin kirjaston "lukusalin" pöydälle kolme lehteä: Trendin, Voi hyvin ja Käsityölehden. Eniten sain iloa Voi hyvin -lehdestä, jonka pääkirjoituksessa puhuttiin tennispallon kokoisesta sisimmästä, joka ei muutu, ole tyytymätön tai katoa. Oli hauskaa, että abstrakteille asioille annetaan tarkat mitat. Tennispallo on jo paljon helpompi kuvitella, ja oma sisin tulee heti paljon tuttavallisemmaksi.

Kirjastot on kivoja paikkoja. Oon viettänyt niissä viime päivät lintsaten luennoilta ja tehden rästihommia. Ihan typeräähän se on, lintsailu, mutta niin, luentopäiväkirjan tekeminen nyt vaan tuntui tärkeämmältä. Enkä ole edes varma, hyväksytäänkö se näinkin myöhässä palautettuna! Kirjastoissa tuli myös käytyä pienempänä isän kanssa, isä luki lehtiä ja minä sain kerrankin aikaiseksi lainattua nuorten kirjan. Tai lasten. Yleensä luin joko Viisikoita tai sitä ennen Matildaa ja siskon innoittamana Dakotaa. Sitten vähän myöhemmin tulivat The Baby-sitter Clubit, ja Viisikoista tuttu mässäily jatkui. Ruokakuvauksista tunnistaa heti, jos niiden kirjoittaja ei oikeasti ole nauttinut ruuasta.

En lukenut Neiti Etsiviä(toinen sisko taas luki niitä aina), mutta ihastuin Stephen Kingiin. Mässäily olikin nyt verellä ja kauhulla herkuttelua, mikä sopi tosi hyvin jännityksenkaipuuseeni. En lukenut niitä paksuimpia tiiliskiviä loppuun, siihen olin liian lyhytjänteinen, mutta jotain niistä jäi... Patricia Cornwellin Kay Scarpettan tutkimukset voitti Kingin ensimmäisestä kirjasta alkaen. En tosin muista, mikä se oli... Post mortem! Se oli tarpeeksi tieteellisiä todisteita täynnä, vakuutti muka asioista jotain ymmärtävän esiteinin.Jännitys vangitsi huomioni paljon paremmin kuin rikkaat luontokuvaukset ja pikkutytöille suunnatut pikkupoikajutut. Yritin, yritin lukea Anna-kirjoja, mutta Annan naiivius, huono keskittymiskyky ja itsepäisyys ärsytti, joko se oli liian lähellä omaa luonnettani tai liian tarkoituksellista ja korotti päähenkilön muita ylemmäs.

Vastaavaan keskittymisongelmaan ja kiukun tunteisiin törmäsin tšekkiläistä Isoäitiä lukiessani. Se on kuulemma realistinen, minusta se oli enemmän romanttinen kuvaus tsekkiläisesta maaseutuelämästä 1800-luvulla. Vasta kirjan loppupuolella olin tarpeeksi turtunut jeesustelu-kuvauksiin kaiken tietävästä isoäidistä ja luonnon hehkusta, että aloin pitää kirjaa aika hyvänä. Lopetettuani sen ajattelin, että kannatti ehdottomasti lukea. Ja nyt tiedän, että Božena Němcová oli aikansa radikaali naiskirjailija!

Viikonloppuna haluan ulkoilla, käydä pitkällä kävelyllä M:n kanssa. Lauantaille ei tarvitsis suunnitella mitään. Voisi tehdä hidasta ruokaa, nauttia, keskustella ja täyttää hali-kiintiötä. Nyt nautin vielä ihanasta rauhastani!

Lily Allen ja Ida Maria sopivat tähän viikkoon. Yksin kotona ollessani soitan musiikkia aika paljon. Kevät paistaa ikkunoista sisään, vaikka lasit onkin tosi likaiset. Avasin parvekkeen oven ja huomasin lumen sulaneen lattialta melkein kokonaan (ovi tosiaankin aukesi!).

Oon yrittänyt pysyä kirjastolla tekemässä hommia, mutta edistyn tosi hitaasti. Nytkin olen kotona, mikä on virhe jos haluaa pysyä ruodussa :D Musiikki soi, kahvia juodaan pitkään ja feisbuukataan. Ihan naurettavaa kuvitella valmistuvansa joskus tällä menolla. Joskus? Mulla on palava kiire ja halu edistyä VIHDOIN.

Otan kaverin neuvosta vaarin ja keskityn kouluun kuukauden ajan. En ole määritellyt tätä kuukautta tarkemmin, sen kestoa ainakaan, joka voi olla kolme viikkoa tai vuotta. Sekin on ihan hyvä, jos onnistun kolmen päivän ajan pakertamaan tehokkaasti.


Oon innoissani siitä, etten oo kiinni missään työpaikassa nyt. Vaikka rahattomuus on tietynlainen vankila, tunnen jotenkin olevani vapaa kun täytyy hoitaa "vain" koulu. Siksikin haluan panostaa siihen entistä enemmän.

Odotan kevättä, kadut on melkein kuivina jo. Lenkkarit, vaaleet vaatteet, valoisat päivät ja levottoman iltakävelyt vielä kylminä iltoina. Kirjastoon ei onneksi ole pitkä matka.


Ja ne naistenlehdet ja kaffilat. Ne jotenkin kuuluu keväisiin ja syssyihin. Tykkään siitäkin, etten ole haalinut uutta tavaraa kotiin vaan olen ostanut harkiten. Se koskee karkkiakin!


Otan spurtin, kuivaan hiukset ja lähden työpaikalle, yliopistolle.