Nučice, Kostelec n.č.l., Tšekki

Tulin viiden Prahassa vietetyn päivän jälkeen maalle. Ei voi kuin todeta itselleen, että onpas rauhallista. Ambulanssien äänet tai turistijoukot ei täällä pääse ahdistelemaan. Koirat haukkuu nytkin vain, koska joku vieraampi luontokappale ehkä kulki just jonkun paikallisen tyypin reviirin ohi. Tai sit joku vaan alotti haukkumisen, ja muut liittyy keskusteluun, koska onhan koiralla maallakin joskus tylsää. Ainakin arvelen. Naapurissa on kyllä yks talo, jossa on aika paljon kissoja(enemmän ku meillä).

Pääsykokeet ovat ohi. Voiko kuulostaa kauniimmalta? Luulen, etten enää kovinkaan monena keväänä tule tekemään ainakaan kolmea koetta(koepäiviähän oli enemmän ku kolme, sekin vielä, muistutan). Vois tosissaan miettiä, mistä sitä aikoo valmistua. Olen jopa valmis vähän opiskelemaankin!


Näin luulen. Nyt tuntuis ihanalta ottaa joku kirja, jota ensin piti väkisin lukea, ja nautiskella siitä ihan kaikessa rauhassa, huomata, että tuota en tainnut viimeksi, paniikissa päntätessä ymmärtää. Sillä eihän se tsekkiläinen 1800-luvun alun runous ole helppoa. Mutta yllättävän helppoa kuitenkin!


Aion siis maalata hääkortin, juoda ehkä lisää teetä ja vaatia suihkun jälkeen iltasadun tai nukahtaa sitä ennen tai lukea sen itse. Tai mitä sen väliä, mitä aion tehdä, ei aikominen ole vielä tekemistä- eikä pääsykokeiden tekeminen ole opiskelemista.



Ei vielä ei ihan ihan vielä


Mutta onpa ollut hypisteltävän hyvä loma!

<3





PääsinPääsinPääsinPääsinPääsinPääsinPääsinPääsinPääsinPääsinPääsinPääsin





<3

Kaikenlaiset äänet ärsyttää, esim. yöjunassa Rovaniemeltä Tampereelle piipittänyt tyttö ja sen riidanhaluinen poikaystävä, ja nyt rappukäytävästä kuuluvat remontin "valmistelut". Asiaan saattaa vaikuttaa se, että pääsykoejännitys meni hetkeks ohi (jolloin nälkäkin palasi), ja unta kertyi n. neljä tuntia. Aamulla kaupunki vasta heräili, aikaisimmat kahvilatkin avas vasta seiskalta. Tuntui hyvältä olla kotona, vaikka Rovaniemi näytti kivalta paikalta. Nyt juuri en jaksa sen kummempia listata tähän tehtävistä taikka muista.

Tänään pesen pyykkiä, tiskaan, käyn kaupassa ja luen. Teen hyvää ruokaa ja oon yksin. En jaksa ketään. En ehkä edes Terhi Kokkosen ääntä.


Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mieli olisi hyvä. Päinvastoin.


Ja tänään jännitetään erään toisenkin kokeita. Kaikki järjestyy.

Nyt kyllä unohdan muut ja keskityn lukemiseen. Ei tuu muuten mitään tästä hommasta!

Unohdan myös kaikki kotivelvollisuudet, siivouspäiväni ja tehtävälistani!

Unohdan tv-sarjat ja elokuvat, romaanin ja tiskivuoren!

Unohdan päiväkirjan ja blogin,

unohdan vaatekaupat ja houkutukset.

Unohdan orjuuttavan riittämättömyyden tunteen ja loma-aikataulut.

Unohdan itseni ja annan kirjojen tehdä ajattelun puolestani.



Maanantai.