Ei ehkä pitäis olla koneella. Jätin tavarat takapihalle ja kohta menen jatkamaan. Luen pääsykokeisiin, jotka pelottaa kaikista pääsykokeista vähiten. En halua mennä niihin uusiin paikkoihin ollenkaan.
Huomenna alkaa kesäleskiys, joka kestää kuitenkin vain pari viikkoa. Sille ajalle olen suunnitellut paljon. Tiedän, että pitäisi olla armollisempi ja realistisempi. Toinen puoli sanoo, että joskus pitää tehdä myös niitä epämiellyttäviä asioita. Enkö muka kuuntele muita jo tarpeeksi?
Miksi tulin tänne, kun mieli on taas ärtyneempi ja turhautuneempi?
Miksi ylipäätään annan aikaa muiden mielipiteille niin paljon? Olis jo aika kasvaa ulos tästä päättämättömyydestä. Välillä tuntuu, että ihmiset muuttuvat tosi paljon. En osaa nähdä sitä välttämättä hyvänä asiana, jos kenties pitäiskin. Vain harvojen kanssa viihtyy, itsensä kanssa joskus vähiten.
Toisinaan haluan jättää kaiken taakseni, toisinaan haluan, että kaikki tulisi luokseni, kaikki mennyt.
Hirveän sekavaa, ehkä, mutta kirjoitankin tätä auringossa tunnin istuneena. Ehkä pitäisi aloittaa kaikki varovaisemmin. Ehkä pitäisi lopettaa ehkät.
tiistaina, toukokuuta 26, 2009
perjantaina, toukokuuta 22, 2009
Hyvä mieli
Nyt siis saa itkeä ja nauraa, sillä vaikka TaiK ei auennutkaan mulle, niin Lapista tuli tänään kutsu valintakokeisiin, jei! Aurinko, aikainen herääminen ja aamukahvi saivat hyvälle tuulelle varsinkin, kun edessä on viikonloppu kavereiden kanssa. Toivottavasti tulee ihanaa, vaikka kaikki tärkeät eivät olekaan paikalla.
Aion käydä asioilla, kuten aikuiset sanoo. Pitää käydä apteekissa ja löytää housut, vaikka inhoankin niiden ostamista. Tällä kertaa en jaksa valittaa enempää. En, vaikka koko kesäkuuksi Tsekkeihin on luvattu sadetta. En ole sokerista tehty, vaikkei aina uskoiskaan.
Oikeastaan haluan vielä miettiä Ruotsissa (Tukholmassa tai Göteborgissa) käymistä seuraavan puolen vuoden sisällä (eli vaikka kolmen viikon päästä ), liikkumisen aloittamista tauon jälkeen, kevätsiivouksen tekemistä ja veneilyä Heinolaan( jos se on vielä mahdollista).
Talviturkki heitettiin viime tiistaina, eilen pelattiin ulkona mölkkyä parin kaverin kanssa, kun ensin käveltiin M:n kanssa Hervantaan eikä kastuttu sade-ennusteista huolimatta. Mölkyn pelaaminen kyllä loppui sateeseen, mutta sisällä pelattiin lautapeliä ja syötiin, söin ihan liikaa.
Mietin kameran muistikortin tyhjentämistä ja kuvauskauden aloittamista. Arboretum on taas suosikkikävelylenkkikohde, ja odotan ruusujen kukintaa. Huvittavia koiria, jopa kissoja on paljon, ja bongailukävelyt tuo mieleen ajan Prahassa. Praha on alkanut taas kiinnostaa, mutta tietyt asiat pitää mua Suomessa. En ole ihan varma, haluanko opiskella muualla.
Meen kohta keskustaan varmaankin, pitää käydä siis kirjastossa ja apteekissa. Kahvia en saa juoda enempää tänään, yritän tarkkailla verenpainetta. Pyöräkin on keskustassa etukumi lähes tyhjänä, korjaisikohan M sen (?).
M lähtee yli kahdeksi viikoksi pois ensi viikon keskiviikkona. Se vähän jännittää, samalla suunnittelen saavani kaikenlaista mukavaa aikaiseksi.
:)
Nyt siis saa itkeä ja nauraa, sillä vaikka TaiK ei auennutkaan mulle, niin Lapista tuli tänään kutsu valintakokeisiin, jei! Aurinko, aikainen herääminen ja aamukahvi saivat hyvälle tuulelle varsinkin, kun edessä on viikonloppu kavereiden kanssa. Toivottavasti tulee ihanaa, vaikka kaikki tärkeät eivät olekaan paikalla.
Aion käydä asioilla, kuten aikuiset sanoo. Pitää käydä apteekissa ja löytää housut, vaikka inhoankin niiden ostamista. Tällä kertaa en jaksa valittaa enempää. En, vaikka koko kesäkuuksi Tsekkeihin on luvattu sadetta. En ole sokerista tehty, vaikkei aina uskoiskaan.
Oikeastaan haluan vielä miettiä Ruotsissa (Tukholmassa tai Göteborgissa) käymistä seuraavan puolen vuoden sisällä (eli vaikka kolmen viikon päästä ), liikkumisen aloittamista tauon jälkeen, kevätsiivouksen tekemistä ja veneilyä Heinolaan( jos se on vielä mahdollista).
Talviturkki heitettiin viime tiistaina, eilen pelattiin ulkona mölkkyä parin kaverin kanssa, kun ensin käveltiin M:n kanssa Hervantaan eikä kastuttu sade-ennusteista huolimatta. Mölkyn pelaaminen kyllä loppui sateeseen, mutta sisällä pelattiin lautapeliä ja syötiin, söin ihan liikaa.
Mietin kameran muistikortin tyhjentämistä ja kuvauskauden aloittamista. Arboretum on taas suosikkikävelylenkkikohde, ja odotan ruusujen kukintaa. Huvittavia koiria, jopa kissoja on paljon, ja bongailukävelyt tuo mieleen ajan Prahassa. Praha on alkanut taas kiinnostaa, mutta tietyt asiat pitää mua Suomessa. En ole ihan varma, haluanko opiskella muualla.
Meen kohta keskustaan varmaankin, pitää käydä siis kirjastossa ja apteekissa. Kahvia en saa juoda enempää tänään, yritän tarkkailla verenpainetta. Pyöräkin on keskustassa etukumi lähes tyhjänä, korjaisikohan M sen (?).
M lähtee yli kahdeksi viikoksi pois ensi viikon keskiviikkona. Se vähän jännittää, samalla suunnittelen saavani kaikenlaista mukavaa aikaiseksi.
:)
maanantaina, toukokuuta 18, 2009
eeeei mussa mitään hyväää ooooooooo
vastusta mua
ja kaikki palaa ennalleeeeeeeen
SMG
Keikat oli rasittavia ja ihania. SMG näytti lähinnä kärsivältä äänimiehen säätäessä YO-talolla perjantaina. The Crash taas sopersi kun on niin surkua lopettaa, mutta musta oli ainakin kivaa kuunnella ja laulaa ja tanssia. Siksihän sinne oltiin tultu! Eli silleen ihanasti YO-talolla kului tuo viime viikonloppu. Eilen käveltiin Hervantaan auringon paistaessa, ostettiin jätskit ja pidettiin omaa kivaa. Oli niin ihana päivä. Paistettiin lammasta uunissa, niiden kanssa lohkoperunoita ja porkkanoita, hei. Tänään tuli kirje, että TaiK meni kuin menikin sivu suun. Niinpä. Sitä minä pelkäsinkin. Ainakaan en pelkää enää.
Sillee! Prahan lentoliput on ostettu! Kesä, kesäni mun!
"---ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi---
---Näin minä vihellän matkallani / jos sen on oltava niin, olkoon sitten niin---
---vannon kiven ja kannon kautta, teen kaiken uudestaan---
---piirrän talon, heilutan helmaa, teen kaiken uudestaan---"
SMG: Näin minä vihellän matkallani
Parasta tehdä se näyttävästi.
vastusta mua
ja kaikki palaa ennalleeeeeeeen
SMG
Keikat oli rasittavia ja ihania. SMG näytti lähinnä kärsivältä äänimiehen säätäessä YO-talolla perjantaina. The Crash taas sopersi kun on niin surkua lopettaa, mutta musta oli ainakin kivaa kuunnella ja laulaa ja tanssia. Siksihän sinne oltiin tultu! Eli silleen ihanasti YO-talolla kului tuo viime viikonloppu. Eilen käveltiin Hervantaan auringon paistaessa, ostettiin jätskit ja pidettiin omaa kivaa. Oli niin ihana päivä. Paistettiin lammasta uunissa, niiden kanssa lohkoperunoita ja porkkanoita, hei. Tänään tuli kirje, että TaiK meni kuin menikin sivu suun. Niinpä. Sitä minä pelkäsinkin. Ainakaan en pelkää enää.
Sillee! Prahan lentoliput on ostettu! Kesä, kesäni mun!
"---ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi---
---Näin minä vihellän matkallani / jos sen on oltava niin, olkoon sitten niin---
---vannon kiven ja kannon kautta, teen kaiken uudestaan---
---piirrän talon, heilutan helmaa, teen kaiken uudestaan---"
SMG: Näin minä vihellän matkallani
Parasta tehdä se näyttävästi.
torstaina, toukokuuta 14, 2009
Mainokset imartelee miehiä tv:ssä, koska makkara, auto ja lihavuus on tosi-miehekästä, peukalon näyttäminenkin liittyy fallos-symboliin (tämän opin kirjasta, jota luen nyt), ja nainen haukkuu naisia miehekkäästi erään kanavan mieheen tutustuvassa sarjassa. Tällaista tarjontaako me halusimme tv:ltä?
Ihan naurettavaa, että grilli, kesä, sauna ja saunajuoma jotenkin liittyisi vuodesta toiseen vain suomalaiseen mieheen ja jaksaisi vieläpä naurattaa tai viihdyttää tai herättää kunnioitusta. Nauran myös lihasrasva-mainokselle, jossa mies ihmettelee naisen laiskuutta hierojana, ja jugurtille, joka tekee ihmeitä jopa miehen makkaran tukkimalle suolelle - vain neljäntoista päivän käytön jälkeen, kuitenkin!
Nii että kauheeta ku maa on täynnä veministejä ja akkaukkoja, pelastetaan meidän vanhat kunnon äijämäiset kasvomme vielä kun ehtii, PERKELE!
Eli kyllä, Suomi, olen valmis terassikauteen ja juhannukseen, Suomen suveen ja kärttyisiin äijämieliin, koska saahan siitä palkkaa tai paremmuuden tunteen - ehkä. Kuka niitä montaa vuotta samalla kassalla jaksaa katsoa? Minä!
Samalla muistutan, ettei ole ollenkaan paheksuttavaa jos joku minun ikäiseni ja samaa sukupuolta oleva örisee yhtälailla grillijonossa kuin sen enokin, haukkuu koira-avioliitot ja pelkää geeniensä puolesta vastustamalla samalla ihan kaikkea vain koska on suomalainen. Hirveän uhanalaisia kun ollaan, ihan täällä keskenämme, mutta kyllä me kuitenkin tiedetään et ne italialaiset puolustaa meidän puukirkkoja ja ruokaa, niistä me hei ollaan iteki niiin ylpeitä, varsinki jos esitellään niitä ulkomaalaiselle!
Tuuliko tänään pohjoisesta?
Ihan naurettavaa, että grilli, kesä, sauna ja saunajuoma jotenkin liittyisi vuodesta toiseen vain suomalaiseen mieheen ja jaksaisi vieläpä naurattaa tai viihdyttää tai herättää kunnioitusta. Nauran myös lihasrasva-mainokselle, jossa mies ihmettelee naisen laiskuutta hierojana, ja jugurtille, joka tekee ihmeitä jopa miehen makkaran tukkimalle suolelle - vain neljäntoista päivän käytön jälkeen, kuitenkin!
Nii että kauheeta ku maa on täynnä veministejä ja akkaukkoja, pelastetaan meidän vanhat kunnon äijämäiset kasvomme vielä kun ehtii, PERKELE!
Eli kyllä, Suomi, olen valmis terassikauteen ja juhannukseen, Suomen suveen ja kärttyisiin äijämieliin, koska saahan siitä palkkaa tai paremmuuden tunteen - ehkä. Kuka niitä montaa vuotta samalla kassalla jaksaa katsoa? Minä!
Samalla muistutan, ettei ole ollenkaan paheksuttavaa jos joku minun ikäiseni ja samaa sukupuolta oleva örisee yhtälailla grillijonossa kuin sen enokin, haukkuu koira-avioliitot ja pelkää geeniensä puolesta vastustamalla samalla ihan kaikkea vain koska on suomalainen. Hirveän uhanalaisia kun ollaan, ihan täällä keskenämme, mutta kyllä me kuitenkin tiedetään et ne italialaiset puolustaa meidän puukirkkoja ja ruokaa, niistä me hei ollaan iteki niiin ylpeitä, varsinki jos esitellään niitä ulkomaalaiselle!
Tuuliko tänään pohjoisesta?
keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009
maanantaina, toukokuuta 11, 2009
Miten tämän nyt alottaisi?
"Sinä yllätät kaikki paitsi ne jotka tietää" (Pieni ja hento ote soi päässäni.)
Miellyttämisen hinta on itsensä kadottaminen. On ihmisiä, jotka hyväksyvät sen, on ihmisiä, jotka ehkä näkevät sen. Huonosti on asiat silloin kun ei enää itse tiedä, mihin pyrki pyrkimään.
Minä pyrin aina korkealle. Silloin ei tarvitse osata sopia maallisista asioista. On paljon mukavampaa lentää korkeuksissa ajatustasolla, sillä taivaalla on tilaa. Miksi jalat olisivat maassa, haastan aiemmin mainitsemani laulun.
Prahassa on tilaa. Ehkä jopa sen verran, että tulisi opiskeltua. Eilen taas kuulin, että suomalainen tyyli, että huonoja asioita ei huudeta päin naamaa, voi nostaa itsevarmuutta. Kaipaan oikeastaan sitä, että kukaan ei puhu turhia asioita. Onhan se vähän paradoksi kun ajattelee, mitä itse nyt teen. Ja kun tsekkiläiset ovat aika usein sellaisia, että kysyvät vain kysyäkseen.
Ehkä me suomalaisetkin olemme. Minä en oikeastaan ymmärrä, miksi olemme kiinni vertailussa. Mitä minä siitä kostun? Kaipuuni onkin ehkä se, että olen vertalusta vapaa.
Silti asiat eivät ole niin kuin luulemme. Praha on täynnä turisteja. Yksinäisyydessä ei nauti omasta tilasta ja rauhasta.
On luotava rutiinit ja koti, silloin oma sopeutettava identiteetti ei ehkä päästä helpolla. Pitäisi lukea enemmän vanhoja päivityksiä ja tekstejä, jotta voisi muistaa, millaista se todella oli.
Vaihto-opiskelijana oli silti varmasti erilaista. Erilaista kuin jos menisi SINNE asumaan. Kuka sanoo, että se olisi pysyvää? Ei kukkaan!
Maanantaiaamu venyi, voin syyttää siitä flunssaa. Aurinko paistaa, mutta antoi mun nukkua liian pitkään. Aamukaffet juotuani tiedän, etten voi syyttää ketään siitä, etten tunne itseäni paremmin.
Haluan tehdä kaiken kauniisti ja hyvin, minäkin.
tiistaina, toukokuuta 05, 2009
Mulle ei sovi valokuvaaminen, koska räpsin kuvia liikaa ja miettimättä, ja lopulta niitä on liikaa ja niistä puuttuu järki.
Mulle ei sovi piirtäminen eikä maalaaminen, koska en arvosta tarpeeksi satuja ja fantasiaa, totta ja järkeä pitää olla edes vähän!
Ei musta ole kuvittajaks eikä mainosgraafikoks, ja projektit tuntuisivat alussa vähäpätöisiltä ja hulluilta.
En jaksaisi keskittyä huolelliseen kirjoittamiseen, en ole hyvä tarinankertoja, en jaksa odottaa, että pääsen loppuun, ja alun hehkutukset ovat aina mielestäni liikaa. Pidän silti kirjoittamisesta ja joskus onnistun siinä.
Ylimääräisen taiteen tekeminen on jotenkin surullista.
En hae tosissani, ja sekös vasta harmittaa. Vai harmittaako? Ihan kuin tekisin kaiken jotenkin tahallani. Olisi ärsyttävää olla hyvä, lähes täydellinen. Ihmisistä tulee silloin sietämättömiä.
Kuulostan hirveän itsekeskeiseltä. Sitäkö kaikki ovat - kaikki taiteilijat?
Se on ihan kuin kaivaisi omaa hautaansa
tai kerjäisi verta nenästä.
Teen sitä sitten kun siltä tuntuu. Sovitaanko, että puhe tulee vasta tekojen jälkeen?
Ei tietenkään. Puhe on minun taiteenlajini. Se ei vaadi paljoa, ja jos jaksan nähdä vaivaa, siitä tulee ihan hyvän kuuloistakin.
Silti haluan oppia ilmaisemaan itseäni paremmin kuvien avulla. Unohdan ne kauan sitten mainitsemani symbolit ja oikotiet. Parempi on myöntää heti alussa porkkana, joka on tekeminen. Kerran eräälle naiselle totesin, että tarinat ovat vain tekosyitä tanssia.
Tanssiminen tuntuu sitäpaitsi paljon ihanammalta kuin miltä näyttää. On ihan naurettavaa olla kiinnostunut kaikesta kulttuurista vain sen vuoksi, että voi laittaa baskerin päähän. Kannattaa kokeilla laittaa itsensä likoon ja vasta sitten sanoa pää kallella: "si si oui oui ah da ihanaa".
Haastan kaikki taiteilemaan (lakkaa se mystifiointi).
Mulle ei sovi piirtäminen eikä maalaaminen, koska en arvosta tarpeeksi satuja ja fantasiaa, totta ja järkeä pitää olla edes vähän!
Ei musta ole kuvittajaks eikä mainosgraafikoks, ja projektit tuntuisivat alussa vähäpätöisiltä ja hulluilta.
En jaksaisi keskittyä huolelliseen kirjoittamiseen, en ole hyvä tarinankertoja, en jaksa odottaa, että pääsen loppuun, ja alun hehkutukset ovat aina mielestäni liikaa. Pidän silti kirjoittamisesta ja joskus onnistun siinä.
Ylimääräisen taiteen tekeminen on jotenkin surullista.
En hae tosissani, ja sekös vasta harmittaa. Vai harmittaako? Ihan kuin tekisin kaiken jotenkin tahallani. Olisi ärsyttävää olla hyvä, lähes täydellinen. Ihmisistä tulee silloin sietämättömiä.
Kuulostan hirveän itsekeskeiseltä. Sitäkö kaikki ovat - kaikki taiteilijat?
Se on ihan kuin kaivaisi omaa hautaansa
tai kerjäisi verta nenästä.
Teen sitä sitten kun siltä tuntuu. Sovitaanko, että puhe tulee vasta tekojen jälkeen?
Ei tietenkään. Puhe on minun taiteenlajini. Se ei vaadi paljoa, ja jos jaksan nähdä vaivaa, siitä tulee ihan hyvän kuuloistakin.
Silti haluan oppia ilmaisemaan itseäni paremmin kuvien avulla. Unohdan ne kauan sitten mainitsemani symbolit ja oikotiet. Parempi on myöntää heti alussa porkkana, joka on tekeminen. Kerran eräälle naiselle totesin, että tarinat ovat vain tekosyitä tanssia.
Tanssiminen tuntuu sitäpaitsi paljon ihanammalta kuin miltä näyttää. On ihan naurettavaa olla kiinnostunut kaikesta kulttuurista vain sen vuoksi, että voi laittaa baskerin päähän. Kannattaa kokeilla laittaa itsensä likoon ja vasta sitten sanoa pää kallella: "si si oui oui ah da ihanaa".
Haastan kaikki taiteilemaan (lakkaa se mystifiointi).
maanantaina, toukokuuta 04, 2009
Ja edelleen on ehkä parempi mennä töihin yhdeksäksi tunniksi ja sen jälkeen tiskata ja pyytää, että niskoja vähän hierottaisiin, ja katsoa dokumenttia Karjalan metsistä ja aloittaa kirjan lukeminen ja tehdä salaattia, jossa on kummallisia ainesosia kuten kikherneitä ja ricottaa, ja syödä päälle vielä vähän valkosuklaa-mustikka -suklaata ja juoda mustikkamehua, jonka äiti osti.
On hyvä sulkea naamakirja aikaisin ja tarkastaa mailit ja päättää siivota roskapostit ja turhat pois joskus toiste sitten.
On hyvä suostua lähtemään nopeasti, että voisi taas nopeasti palata. On hyvä, että vielä voi ylipäätään lähteä.
On myös ihan hyvä jättää kaikki taakseen kerran, toisenkin. On hyvä sulkea korvansa kun alkaa kuulua kärpästen surinaa. En todellakaan aio vastata, kun kysymykset eivät velvoita sitä.
On hyvä antaa toisen huomata, on hyvä antaa vihjeitä, jos toinen ei huomaa. On hyvä kuulla itse vinkit.
On hyvä sulkea suunsa toisinaan. Haasteita se lupaa. On hyvä antaa kääntää pää kerran, toisenkin.
On hyvä olla tarpeellinen ja avuksi, se hieroo itsetuntoa ja mieltä. On hyvä jatkaa matkaa eikä jäädä odottamaan palkkiota kuten nynny jääkiekkoilija, joka vain filmaa.
On hyvä olla jossain määrin rehellinen, mutta ehkä ei aina pitäisi pitää itseä oraakkelina.
On hyvä silloin tällöin lakata kynnet ja toisaalta mennä joskus siivoamaan vanhaa taloa.
On tosi pop sanoa kiitos, ole hyvä, kyllä minä sinusta pidän. Myös: ei ole reilua, en tykännyt yhtään.
Sano suoraan vaan!
On hyvä sulkea naamakirja aikaisin ja tarkastaa mailit ja päättää siivota roskapostit ja turhat pois joskus toiste sitten.
On hyvä suostua lähtemään nopeasti, että voisi taas nopeasti palata. On hyvä, että vielä voi ylipäätään lähteä.
On myös ihan hyvä jättää kaikki taakseen kerran, toisenkin. On hyvä sulkea korvansa kun alkaa kuulua kärpästen surinaa. En todellakaan aio vastata, kun kysymykset eivät velvoita sitä.
On hyvä antaa toisen huomata, on hyvä antaa vihjeitä, jos toinen ei huomaa. On hyvä kuulla itse vinkit.
On hyvä sulkea suunsa toisinaan. Haasteita se lupaa. On hyvä antaa kääntää pää kerran, toisenkin.
On hyvä olla tarpeellinen ja avuksi, se hieroo itsetuntoa ja mieltä. On hyvä jatkaa matkaa eikä jäädä odottamaan palkkiota kuten nynny jääkiekkoilija, joka vain filmaa.
On hyvä olla jossain määrin rehellinen, mutta ehkä ei aina pitäisi pitää itseä oraakkelina.
On hyvä silloin tällöin lakata kynnet ja toisaalta mennä joskus siivoamaan vanhaa taloa.
On tosi pop sanoa kiitos, ole hyvä, kyllä minä sinusta pidän. Myös: ei ole reilua, en tykännyt yhtään.
Sano suoraan vaan!
perjantaina, toukokuuta 01, 2009
Viuhkat, historialliset dokumentit, itse kuvitetut tossut, piirtäminen, venyttely, ajattelu, rauhoittuminen, vaikeneminen, sähäkät sukkahousut, rohkeus, myönteisyys, usko, alastomuus, itsetuntemus, huolenpito, kasvien hoito ja puutarhat, kevään ja kesän häilyvä raja, vanhat kartanot ja linnat, ystävyys, matkat ilman suorituspaineita, hiljentyminen, kirkot, luostarit, nunnat, hiekkatiet, puistokujat, varjot, kissat, pitkä pinna, hyvät aurinkolasit, kestävät vaatteet, kunnolliset kengät, kesän odotus, paikallaan pysyminen, nutturat ja letit, naisellisuus, kiintyminen, vartalorasvan tuoksut, minttu, jojoba, puolukka, marjat, punaiset, vesi, saaret horisontissa, hajuvedet, kuvat, odotus, lukuinto, oikeassa oleminen, ryhdikkyys, tasapaino, niska, selkä, ranteet ja nilkat, olkapäät, hiukset, lyhyet kynnet, lämpimät lihakset, tuntikausien keskittyminen johonkin asiaan, nälän unohtaminen, luottamus, reippaus, hetken kohtaamiset, vanhat kirjeet ja kartat ja valokuvat, valkovuokot ja äitien päivä, täytekakut, jäätelöt, elokuvat, 60-luvun elokuvien dialogittomuus ja musiikittomuus, liukuvat kamerat, aamun venyminen ikuisuudeksi, toiselle tilan salliminen, päättäväisyys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)