Ei pitäisi kirjottaa samalla kun kuuntelee musiikkia. Etsin uusia biisejä, joista voisi innostua. En ole innostunut toistaiseksi mistään.

Ulkona sataa. Sehän kuuluu syksyyn. Luen yleisen kielitieteen tenttiin, joka on joskus. Samalla tekisi mieli museoon, näyttelyihin, kahville kaverin kanssa ja elokuviin. Senkin verran minulla on mielikuvitusta, että mieleni tekee joskus valmistua. Kuulin tänään olevani kuin pieni lapsi - tai pahempi. Haluan jotain ja kun sen saan, haluan muuta. Kohteena on tänään, onneksi(vai kehtaako tuota edes sanoa, onneksi) keksipaketti. Se toinen keksipaketti on toistaiseksi pysynyt kiinni. Keitin teetä.

Join melkein koko pannullisen, mikä ei sinänsä ole ihme. Miksi laulussa lauletaan: "perkele" ja "Anna-Liisa" ? Kummassakaan en näe mitään hohtoa. Eikö lauletakin tarpeeksi tupakasta, kahvista ja viinasta, roudasta, jääsydämistä ja verikyyneleistä? Missä on niidenkin asioiden hienous kun se pestään irti väkisinkin toistamalla samoja angsteja? Keksitäänpä omaperäisempiä ilmauksia. Ala-asteen ope ehdotti sanomaan "paistinpannu" kun teki mieli sanoa se toinen. Olen kokeillut molempia, ja molemmat tehosivat koska niin halusin. Jos haluttaa kirota, voi saada pontta sadatteluun uusien sanojen kulmista, joita ei ole vielä kulutettu.


Nyt kutsuu muut jutut, teekuppi ja tv.