Jos siis on pakko päättää jotain, ongelma liittyy yleensä mahdollisimman pieniin asioihin. Ostan housut, en tiedä, kummat haluan, mutta päätän ostaa vain toiset. Saatan kysyä mielipidettä kaverilta tai siskolta tai jopa myyjältä. Päätös ei siis ole yksin minun.

Ostanko luomumaitoa vai tavallista? Päätän ostaa luomua, mutta jonain toisena päivänä saatan päättää ostaa sitä toista. Saatan kysyä Milanilta, kumpaa ostaisin.

Laitanko hameen vai housut tänään päälleni? Kysymys on ilmoilla heti kun alan pukea päälleni. Jos ja kun tuolilla on kamalan paljon vaatteita eli vaihtoehtoja on liikaa, on pakko kysyä mielipidettä. Yleensä vastaus on käytännönläheinen: "kunhan sun ei tuu kylmä". Saatan laittaa sen hameen, vaikka tulisi kylmä.


"Äiti, mitä mä lähtisin opiskeleen?"


"Tehdäänkö tänään pastaa vai perunaa?"


Äänestäminen on yksi niistä harvoista asioista, joissa en kysy neuvoa. Tulosta on vaikea nähdä selkeästi hyvänä tai pahana (jos ei mietitä, tuliko kannattamani ehdokas valituksi vai ei) joten on helpompaa tehdä oman pään mukaan.

Entä vaatteiden valinta? Eihän ole mitään järkeä jahkata, kun ei ole varmaa, onko toisen mielipide sen parempi kuin omakaan. Ulkona voi olla kova tuuli tai hame voi saada jalat näyttämään pienemmiltä. Yhtäkkiä voi alkaa sataa.
EI ole mitään järkeä missän, eikä ainakaan tässä. Kun kysyy aina samalta henkilöltä mielipidettä, se alkaa vastata summamutikassa koska ei jaksa paneutua samoihin kysymyksiin päivittäin. Ne kysymyksethän eivät koskaan muutu. Lopulta ei voi luottaa vastauksen tai ehdotuksen pätevyyteen, jos se on vetäisty hihasta tarkemmin pohtimatta. Mahdollisesti se tulee vähän epämääräisesti kun kysymystä ei olla kuultu hyvin eikä jakseta varmistaa. Kyllä siinä tilanteessa itse saisi paremmin löydettyä parhaan vaihtoehdon. Toinen pääsisi helpommalla kun ei tarvitsisi aina esittää kiinnostunutta...Aloin miettiä, onko kiinnostunutta edes aikoihin esitetty. Tajuan, että kaikki saamani vastaukset ovat olleet kenties pettäviä ties kuinka pitkältä ajalta. Olisiko sittenkin pitänyt laittaa se hame? Onko minua huijattu?

Mitä elokuvaa katsotaan? Minä tiedän.

Tietokoneluokka on auki ympäri vuorokauden. Päivässä on monta hetkeä aikaa tulla kirjoittamaan ja lukemaan sähköposteja ja kouluhommia juuri silloin kuin minulle sopii - vaikka yöllä. Puhelinliittymän voi valita ihan mielensä mukaan, niin, paitsi tekstiviestien ja puhelujen hintoja. Jos menee räätälille, saa haluamanlaisensa kengät ja farkut ja takit, tarvitsee vain vähän rahaa. Voi valita, onko brunette vai blondi, pitkä- vai lyhythiuksinen, kerro vain kampaajalle, mitä haluat. Ok, mihin tällä pyrin? En mihinkään. Olen huono tekemään päätöksiä ja aloin miettiä: mitä päätöksiä mun edes tarvitsee tehdä? Aika vähän niitä on.

Tuulimyllyt
Lauantaina menin töiden jälkeen kaverin kanssa Tampereen taidemuseoon ihailemaan ja kummastelemaan mm. maalauksia 1900-luvun puolivälistä tähän vuoteen. Suvin kanssa yliopisto-opiskelun ja ammatinvalinnan vaikeuksia taivastellessani totesin vain, eikö olisi kivempaa olla nuori. En tarkoita suhteellista ikää, vaan iän tuomaa vastuuta. Nuoreksi tunnen itseni toistaiseksi aina, koska olen nuorin siskoksista ja usein kavereistakin, ja niin kauan kuin olen vuokralainen, vähemmän kuin noin kahdeksan vuotta opiskellut pätkätyöntekijä ja henkkareita baarin ovella näyttävä 158-senttinen, tunnen iän olevan kelvoton syy kriiseillä. Jokin vain mättää. Kun pääsin lukiosta, ihmiset halusivat tietää, mitä teen seuraavaksi. Kun olen yliopistossa, ketään ei kiinnosta, mihin menen töihin. He vain haluavat tietää, kauanko vielä opiskelen (ja pyörittelevät sitten silmiään kun vastaan). Olen kuullut, että Pakistanissa olisin jo valmis lääkäri, ja joidenkin suoristusnopeuden mukaan olisin varmaan jo tehnyt tutkinnon ja toista aloittanut. Mitäs siitä. En halua olla sellainen, joka tietää tarkalleen, mitä kursseja käy ja jonka mukaan ne kurssit, jotka skippaa, on varmasti ihan turhia ajatellen vain sitä tutkintoa. Mikään ei ole turhaa! Kaikesta on hyötyä, jopa tästä blogista. Ongelmat hahmotan näin:

-haluan käydä kiinnostavia kursseja
-en halua olla tehokas suorittaja
-en halua olla suorittamatta mitään
-> minun pitää opiskella

-en halua vastuuta
-minua ei haittaa vanheta
-saan vastuuta, kun valmistun( ja vanhenen)
-> en saa valmistua enkä vanheta

-en halua olla nykyisessä työpaikassani ikuisesti
-haluan luovan ja vaihtelevan ammatin
-haluan olla hyödyksi
-> minun pitää valmistua

Oletuksia, että haluan elää ja siihen tarvitsen rahaa ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei lueteltu erikseen, koska ne ehkä olivat ennustettavissa muutenkin.

Jos
-opiskelen, valmistun
->menen töihin, saan rahaa ja olen kenties tyytyväinen
->?

Turha miettiä kun ei se johda mihinkään. Silti osa turhista asioista on just kivoja. Esim. ne kurssit, joita ei ole pakko käydä, on aina hienoimpia, jos vähän kärjistetään. Sitä olen tehnyt tässä kirjoittaessani muutenkin.

Minä täällä taas, hei.

<3