Tietokoneluokka on auki ympäri vuorokauden. Päivässä on monta hetkeä aikaa tulla kirjoittamaan ja lukemaan sähköposteja ja kouluhommia juuri silloin kuin minulle sopii - vaikka yöllä. Puhelinliittymän voi valita ihan mielensä mukaan, niin, paitsi tekstiviestien ja puhelujen hintoja. Jos menee räätälille, saa haluamanlaisensa kengät ja farkut ja takit, tarvitsee vain vähän rahaa. Voi valita, onko brunette vai blondi, pitkä- vai lyhythiuksinen, kerro vain kampaajalle, mitä haluat. Ok, mihin tällä pyrin? En mihinkään. Olen huono tekemään päätöksiä ja aloin miettiä: mitä päätöksiä mun edes tarvitsee tehdä? Aika vähän niitä on.

Tuulimyllyt
Lauantaina menin töiden jälkeen kaverin kanssa Tampereen taidemuseoon ihailemaan ja kummastelemaan mm. maalauksia 1900-luvun puolivälistä tähän vuoteen. Suvin kanssa yliopisto-opiskelun ja ammatinvalinnan vaikeuksia taivastellessani totesin vain, eikö olisi kivempaa olla nuori. En tarkoita suhteellista ikää, vaan iän tuomaa vastuuta. Nuoreksi tunnen itseni toistaiseksi aina, koska olen nuorin siskoksista ja usein kavereistakin, ja niin kauan kuin olen vuokralainen, vähemmän kuin noin kahdeksan vuotta opiskellut pätkätyöntekijä ja henkkareita baarin ovella näyttävä 158-senttinen, tunnen iän olevan kelvoton syy kriiseillä. Jokin vain mättää. Kun pääsin lukiosta, ihmiset halusivat tietää, mitä teen seuraavaksi. Kun olen yliopistossa, ketään ei kiinnosta, mihin menen töihin. He vain haluavat tietää, kauanko vielä opiskelen (ja pyörittelevät sitten silmiään kun vastaan). Olen kuullut, että Pakistanissa olisin jo valmis lääkäri, ja joidenkin suoristusnopeuden mukaan olisin varmaan jo tehnyt tutkinnon ja toista aloittanut. Mitäs siitä. En halua olla sellainen, joka tietää tarkalleen, mitä kursseja käy ja jonka mukaan ne kurssit, jotka skippaa, on varmasti ihan turhia ajatellen vain sitä tutkintoa. Mikään ei ole turhaa! Kaikesta on hyötyä, jopa tästä blogista. Ongelmat hahmotan näin:

-haluan käydä kiinnostavia kursseja
-en halua olla tehokas suorittaja
-en halua olla suorittamatta mitään
-> minun pitää opiskella

-en halua vastuuta
-minua ei haittaa vanheta
-saan vastuuta, kun valmistun( ja vanhenen)
-> en saa valmistua enkä vanheta

-en halua olla nykyisessä työpaikassani ikuisesti
-haluan luovan ja vaihtelevan ammatin
-haluan olla hyödyksi
-> minun pitää valmistua

Oletuksia, että haluan elää ja siihen tarvitsen rahaa ja sen eteen täytyy tehdä työtä, ei lueteltu erikseen, koska ne ehkä olivat ennustettavissa muutenkin.

Jos
-opiskelen, valmistun
->menen töihin, saan rahaa ja olen kenties tyytyväinen
->?

Turha miettiä kun ei se johda mihinkään. Silti osa turhista asioista on just kivoja. Esim. ne kurssit, joita ei ole pakko käydä, on aina hienoimpia, jos vähän kärjistetään. Sitä olen tehnyt tässä kirjoittaessani muutenkin.