Raskasta ja junnaavaa, sitä tää viikko on sittenkin. Tuntuu, että jos hetkeks jättää hommat sikseen, niihin tarttuminen on entistä vaikeampaa. Eipä ole ollut näin takkuista aikoihin! Nukuin mm. jo toisen kerran pommiin aamun luennoilta, joihin kyllä viime kerralla ehdin. Nyt päätin vaan kääntää myrtyneenä kylkeä. Jos oikein muistan, taisin aamulla miettiä unen läpi, miten naapuri noin aikaisin kolistelee suihkussa ja että onpas kiva nukkua hyvin...ja pitkään.

Mutta eihän tässä. Lintsasin sitten keskusteluharjoituksista, että ehtisin tehdä toisen kurssin läksyt. Kaikkien tehtävien dead line on aina samaan aikaan. Toisaalta mullahan ei ole muuta elämää, mikä helpottaa koko päivän pyhittämistä koululle. Sillä verukkeella kehtaankin loikoilla aina koko viikonlopun.

Nyt odotan aikaistetun viikonlopun alkamista. Lintsaan huomenna sen yhden ja ainoan luennon. Oikeestaan ajattelin tehdä huomenna kaikkia kouluhommia, mutta in my dreams eli ei tule tapahtumaan. Sen sijaan vois tehdä hyvässä ja nuoressa seurassa lumiukkoa, aloittaa uusi kaulaliina tai kauluri (en oo vielä päättänyt, kumpi) ja maalata ja suunnitella joulukortteja. Äiti onkin kysellyt ideoita jo. Ensin ajattelin, et on aivan liian aikaista. Mut onhan jo 18.11.!

Sauna, pubi ja jonkun uuden kakkureseptin kokeilemin houkuttelis myös. Juhlittavaa on eli tekosyyt kakkukahveille löytyy. Mulla vaan tuppaa olemaan aina liikaa suunnitelmia viikonlopuille. Eli jos saa edes puolet tehtyä niin HYVÄ!

Eilen oli muuten Samettivallankumouksen ja kansainvälinen opiskelijoiden päivä.

Kohta lähden syömään (teen sitä ennen esseen valmiiksi) ja sit lahjaa metsästämään. Lunta on maassa ja lisää tulee hiljalleen, saa nähdä, mitä tulee ajomatkasta.

Hyvää viikonloppua!

Tänään en toki lannistunut siitä, että juna tuli myöhässä enkä päässyt venyttelyyn. En edes hermostunut kuin hetkeksi sakosta, joka tulee aina kun jättää menemättä jumppaan. Mietin, että bussilla olisin kenties ollut ajoissa perillä. VR saa kohta kirjekuoren, jossa on kaikki kuitit maksamistani sakoista, jos ja kun niitä siis vielä tulee. Piristävää oli nähdä iso mustavalkoinen koira, jolla oli keppi suussa. Se oli niin huvittava kaikessa rauhallisuudessaan, joten jätin kiukkuilun sikseen.

Pääsin yliopistolle (ratikalla) noin 50 minuuttia myöhemmin kuin olin ajatellut. Päätin hakea koululla aamukahvin ja mennä kirjastoon hommiin. Luennotkin on peruttu, joten nyt on hyvää aikaa tehdä koulujuttuja. Tietenkin juuri silloin tekee mieli lukea älyttömiä meikkiblogeja, selailla maileja ja pyöriä netissä. Ehkä kohta aloitan?

Eilen kudoin M:n kaulahuivin loppuun. Onhan siitä vuoden päivät kun sen aloitin! Nyt etsin ohjeen omaa kaulahuivia varten. Lanka on jo ostettu: ihana liukuvärjätty Novitan Puro, sävynä Tundra (kuva). Onneks ostin pari kerää viime vuonna; sävyt on taas ihan uudet eikä tuota ehkä enää tehdä.

Nyt hommiin! Kivaa kun oli hetki aikaa huokaista.