Ei ehkä pitäis olla koneella. Jätin tavarat takapihalle ja kohta menen jatkamaan. Luen pääsykokeisiin, jotka pelottaa kaikista pääsykokeista vähiten. En halua mennä niihin uusiin paikkoihin ollenkaan.

Huomenna alkaa kesäleskiys, joka kestää kuitenkin vain pari viikkoa. Sille ajalle olen suunnitellut paljon. Tiedän, että pitäisi olla armollisempi ja realistisempi. Toinen puoli sanoo, että joskus pitää tehdä myös niitä epämiellyttäviä asioita. Enkö muka kuuntele muita jo tarpeeksi?

Miksi tulin tänne, kun mieli on taas ärtyneempi ja turhautuneempi?

Miksi ylipäätään annan aikaa muiden mielipiteille niin paljon? Olis jo aika kasvaa ulos tästä päättämättömyydestä. Välillä tuntuu, että ihmiset muuttuvat tosi paljon. En osaa nähdä sitä välttämättä hyvänä asiana, jos kenties pitäiskin. Vain harvojen kanssa viihtyy, itsensä kanssa joskus vähiten.

Toisinaan haluan jättää kaiken taakseni, toisinaan haluan, että kaikki tulisi luokseni, kaikki mennyt.

Hirveän sekavaa, ehkä, mutta kirjoitankin tätä auringossa tunnin istuneena. Ehkä pitäisi aloittaa kaikki varovaisemmin. Ehkä pitäisi lopettaa ehkät.