Nučice, Kostelec n.č.l., Tšekki

Tulin viiden Prahassa vietetyn päivän jälkeen maalle. Ei voi kuin todeta itselleen, että onpas rauhallista. Ambulanssien äänet tai turistijoukot ei täällä pääse ahdistelemaan. Koirat haukkuu nytkin vain, koska joku vieraampi luontokappale ehkä kulki just jonkun paikallisen tyypin reviirin ohi. Tai sit joku vaan alotti haukkumisen, ja muut liittyy keskusteluun, koska onhan koiralla maallakin joskus tylsää. Ainakin arvelen. Naapurissa on kyllä yks talo, jossa on aika paljon kissoja(enemmän ku meillä).

Pääsykokeet ovat ohi. Voiko kuulostaa kauniimmalta? Luulen, etten enää kovinkaan monena keväänä tule tekemään ainakaan kolmea koetta(koepäiviähän oli enemmän ku kolme, sekin vielä, muistutan). Vois tosissaan miettiä, mistä sitä aikoo valmistua. Olen jopa valmis vähän opiskelemaankin!


Näin luulen. Nyt tuntuis ihanalta ottaa joku kirja, jota ensin piti väkisin lukea, ja nautiskella siitä ihan kaikessa rauhassa, huomata, että tuota en tainnut viimeksi, paniikissa päntätessä ymmärtää. Sillä eihän se tsekkiläinen 1800-luvun alun runous ole helppoa. Mutta yllättävän helppoa kuitenkin!


Aion siis maalata hääkortin, juoda ehkä lisää teetä ja vaatia suihkun jälkeen iltasadun tai nukahtaa sitä ennen tai lukea sen itse. Tai mitä sen väliä, mitä aion tehdä, ei aikominen ole vielä tekemistä- eikä pääsykokeiden tekeminen ole opiskelemista.



Ei vielä ei ihan ihan vielä


Mutta onpa ollut hypisteltävän hyvä loma!