Koska olen todella laiskassa mielentilassa, kirjoitan ennen ja jälkeen siivouksen. On aamupäivä, enkä todellakaan ole saanut tehtyä kaikkea sitä, mitä illalla suunnittelin. Siis korjaan: on keskipäivä. Ja mieleni tekee Aino-puolukkajätskiä, puolukoita, kaverin tekemää ihanaa puolukkapiirakkaa ja raikasta syysilmaa. Meen viikonlopuksi keski-Suomeen ja aion nauttia ulkoilusta ja ensimmäisestä vapaasta vlopusta kuukauteen. Söin juuri avokado-salaattia ja sen kanssa ranskalaista salaatinkastiketta( parasta on itse tehty, tai äitin tekemä).

Mulla on nyt seuraavanlaisia suunitelmia:
-saada loppuun slovakin fonetiikkaa esittelevän tehtävän
-mennä ulos tai kävellä yliopistolle
-keittää iltapäiväkahvit ja syödä jätskiä
-kuunnella hyväntuulista musiikkia (Cardigans: Carnival, kiitos S ;) ) (myös Emiliana Torrini on ihana ja sopii kuulaisiin aamuihin)
-suunnitella vähän viikonloppua ja päättää, poikkeanko matkalla kotona vai en
-kulkea koko päivän rennoissa ja vrikkäissä vaatteissa
-lukea kirjallisuustieteen tenttiin
-viestitellä M:n kanssa (odotan jatkoa eilisillalle, jolloin aika ei riittänyt alkuunkaan tsättäilyyn)
-harkita asioiden hoitamista (muuttoilmoitukset, takuuvuokra, matkakortin lataus, liikuntamaksujen maksaminen, pakkaaminen, tiskaaminen)

Kiire ei ole, iltapäivän luento on vasta neljältä.

Eilen iski luovuus. Strömsö auttaa aina kun on alakuloinen olo. Ihana sana tuo alakulo. Ihminen piristyy mitä kummallisimmista asioista. Eilen podin pientä ikävää, en siis riutunut, mutta odotin iltaa aika kovasti. Strömsössä tehtiin kaikkea ihanaa tapeteista ja sätkynukeista. Unohdetut asiat voivat olla parhaita löytöjä: mieti, miten hauska idea sätkynuket on. Ja vanhat(tai vanhan näköiset) tapetit ne vasta romanttisia onkin! Mieli alkaa kääntyä akateemisen uran luomisesta maaseudulle muuttoon, atelieen perustamiseen(M:n idea, ei mitenkään huono sellainen) ja vuohen kasvattamiseen(tehtäis vuohenjuustoakin, aijaijai). Joskus mietin, mihin ihminen tarvitsee uraa


?



Ehkä joskus on vaan myönnettävä, että toiset tietävät sua paremmin, mikä on sulle hyväksi.


Halajan päästä maalieni ääreen. Haluan kodin, jota sisustaa ja haluan tilaa, jossa voin keksiä ja kokeilla. Kun ihminen pääsee puuhastelemaan käsillään, oli kyse kuinka naurettavasta asiasta tahansa, nyrpeys häviää. Ei kukaan voi olla vihainen kun saa tehdä jotain kaunista. En ainakaan minä voi.


Innostuin yhdestä blogista(kiitos, N!), Strömsöstä ja kaverin seinällä olevista postikorteista ja ehkä myös hieman syksystä. Lisää tällaista energiaa!