Tänään olen tullut herätetyksi kahvin ja kuulemma myös nenäni edessä löyhytetyn tuoksukynttilän hajulla, olen lukenut Viivi ja Wagner -sarjakuvakirjaa eli Parisuhteellisuusteoriaa, jonka sain Ullalta läksiäislahjaksi, olen hymyillyt, olen vähän järjestellyt, lähettänyt kaksi tekstiviestiä, olen jännittänyt iltaa jo etukäteen (me mennään tanssimaan, mutta epäilen, etten enää osaa), olen kirjoittanut monta runoa tai yhden pitkän (en ole vielä päättänyt), olen kuunnellut Santanaa, pukenut päälleni ja tullut metrolla yliopiston tietokoneluokkaan, olen syönyt appelsiinikarkkeja ja lukenut Paula-Liinan lähettämää sähköpostia, olen miettinyt vastaavani ja olen tullut nettipäiväkirjaani lukemaan. Olen lukenut Nuupin kommentin ja olen valinnut punaisen värin tämän päivän tekstilleni.


Nyt odotan poikaa, jotta voitaisiin tehdä asuntohakemus, joka on varmaan jo nyt ihan myöhässä, ja tänään haluaisin tehdä kasvispiirakkaa, mutta en tiedä, ehdinkö.

Huomenna haluaisin mennä kävelylle Petřín-kukkulalle, joka on vielä korkeampi kuin Letná. Olen jo monta kertaa kysynyt pojalta, milloin vietetään päivä, ettei tehdä mitään. Ehkä en ole huomannut, että niitä on mennyt jo monia, ja ehkä en ole huomannut, että joskus on ihan kiva mennä ja tehdä jotain muuta kuin on suunnitellut.

Tarvitsen raitista ilmaa, rohkeutta ja kylpyläloman. Tarvitsen itsekuria ja ystäviäni, vanhoja.