Kirjoituksia Lomalta, osa 1.

Ah. Haettiin akkojen kanssa opelta viimeinen essee, jotka kirjoitettiin reilu kuukaus sitten sujuvalla tšekillä. Olihan siinä tyhmiäkin virheitä, mutta heti alkuun ope kysyi, kirjoitinko esseeni itse. Hä? Eiku tietenkään en kirjottanut. No mitäs luulisit, ajattelin. Tosin: Milan luki ja tarkisti sen luonnoksen. Tottakai. Eihän mulla turhaan ole tšekin natiivia kotona.

Julmaa pilaa. No mut siitä esseestä sain Výbornén eli erinomaisen arvosanan, ja nyt voin keskittyä taas olennaiseen, eli kuvittelemaan itsestäni parempaa kuin olenkaan. Ei vaan, lomaan. Nähkääs kun esseet on tehty ja tentit kirjoitettu (sain nimittäin leffaesseestä hyvän B:n, melkein A-:n, mikä olis melkein täydellinen, mut tuokin riittää mainiosti, ja kielioppitentti meni hienosti sekin) niin nyt vaan kärsin olemisen sietämättömästä keveydestä. Ja voisinpa taas mainita, että nyt on nälkä.

Ja koska tykkään listojen tekemisestä, aloitan iltapäiväni seuraavan listan rustaamisella.

LOMALLA LUPAAN (itselleni)

- siivota kirjahyllyn
- keksiä ylimääräisille lappusille, joita ei VOI heittää roskiin, paikan
- laittaa hyvää ruokaa(tätä teen aina)
- käydä lenkillä aina, kun meinaan häiritä ahkeramman puoliskoni hommia
- käydä lenkillä aina, kun tarvitsen suklaata (kauppaan on noin 500 metriä, eli lenkistä tulee melko lyhyt)
- teettää valokuvat
- maksaa velat
- ommella takkiin napit ja toppiin irronneen kolibrin
- pestä päiväpeiton
- käydä Milanin kanssa tanssimassa (tätä olen pakoillut neljä kk:tta)
- nukkua hyvin
- juoda hyvin
- lukea mukavia kirjoja
- käydä katsomassa elokuvan Tarjoilin englannin kuninkaalle
- kaydä Aero-leffateatterissa
- oppia tšekkiä
- oppia taas suomi
- ottaa yhteyttä kaveriin
- olla ihan kiltisti
- kirjoittaa
- säästää vähän rahaa

Huhhuh. Ikinä en oo vaatinut itseltäni liikaa. Edellisellä listalla on 21 kohtaa (eli saman verran kuin minulla on ikää vuosissa). Niistä 5 on helppoja toteuttaa, 6 hiukan vaikeampia ja loput haastavia. Sen siitä saa, kun ei tee uuden vuoden lupauksia lainkaan.

Eilen käytiin Siljan, Nooran ja Milanin kanssa syömässä Parlamentin luona(ravintola), otettiin yhdet oluet ja lähdettiin lentokentälle. Ihan hyvin ehdittiin, vaikka ainakin mun ajantaju on välillä omituinen: se saa mut myöhästymään melkein jokaisesta tapaamisesta. Illaksi suunnittelin kotikissailua eli lööbaamista (mulla on nyt meneillään kausi, jolloin käytän vanhentuneita sanontoja), mutta vietettiin puolikymmenestä eteenpäin aikaa kolmen hygieniatoimiston työntekijän kanssa. Käytännössä siis istuttiin hiljaa, kun viereisessä huoneessa setä, jolla oli hassu hattu, ja kaksi tätiä mittasivat desibelimittarilla alakerran pubista tulevan äänen voimakkuutta. Sangen hauskaa. Nyt odotan, muuttaako alakerran pubi vai yläkerran nuori nainen, jolla on muuten kaksi täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevaa lasta. Se nainen on muutaman kerran soittanut poliisit pubista tulevan melun takia, ja vaikka ovet suljetaan kymmeneltä, ja viikonloppuisin kahdeltatoista, piltit eivät saa nukuttua.

Maailmasta on tullut kummallinen. Tai ihmisistä. Tšekkiläisiltä naisilta olen oppinut sen, ettei kainous ole naisen luonteenpiirre, eikä koskaan kotona voi olla liian hiljaa. Tässä vaiheessa muistutan, että kämppiksemmekin on tšekkiläinen nainen.

Teen selväksi senkin, että jos vaikutan kireältä, se johtuu mm. tämänhetkisestä nälästä.

Loma on rattoisaa aikaa.