Jääkiekkohuumaa ja kaikkee turhaa

Ei juuri kiinnosta, sen verran vain, että tulokset käyn katsomassa. Tunnilla oli levoton tunnelma, tupakkapaikalla minä, Ana, Noora ja Hanne sopimassa, että pojat saavatkin jäädä kotiin illallisilta Anan luona. Holky, jste dobrý. Metrossa matkalla keskustaan kuuntelin Feministirockia ja silmiä kuivasi. Totesin, että haluan Helsinkiin yhä varmemmin, mutta teot sen hyväksi ovat vielä kovin vähäisiä. Eilen väsytti.

Pidennetty viikonloppu meni Hradec Královén lähellä seikkaillessa Milanin ja porukoiden kanssa, käytiin mielenkiintoisilla turistikierroksilla kartanoissa ja pikkulinnoissa. Tähän asti olen sanonut yhtä paikkaa lukuunottamatta kaikissa linnoissa, että täällä voisin asua. Se yksi oli liian hieno ja liian täynnä helposti särkyvää, joten Milan ehdotti, että se olisi vain sunnuntai-iltapäivän koti.

Nyt olin menossa maksamaan puhelinkarhuja ja sitten mietin, mistä saan ruokaa. Ehkäpä meen vaan kotiin, ja kun olen ollut oikein ahkera, jos sellainen päivä tulee, menen johonkin jazz-klubille nautiskelemaan. Yhä muistelen Ungeltin hyvää valkoviiniä, jota juotiin Ellun, Jannen ja Milanin kanssa tammikuussa.

En ole vieläkään tehnyt kaikkea sitä, mitä täällä haluaisin. Kulturelli elämä on minimoitu omiin tuherteluihin ja massaelokuviin, urheilullista ei olla nähtykään. Puistoihinkaan ei jaksa mennä, vaikka tuuleekin ihanasti ja voimakkaasti. Kun tuuli heiluttaa puita, kuulostaa hyvältä, vaikka istuisi vaan sisällä ja ikkuna olisi auki.

Täällä tietokoneluokassa on yllättävän vähän porukkaa. Kuuntelen Liekkiä, koska siitä tulee hyvä mieli. On vähän rasittavaa kirjoittaa blogia kun ei tiedä monenkaan kuulumisia eikä voi kommentoida muuta kuin omaa elämää. Yksipuolista.

Nyt olis halu katsoa Audrey Hepburn -elokuva ja olla kotona Kukkumäessä. Äiti on monien vuosien ajan nauhoittanut niin paljon hyviä elokuvia, että mulla menisi ainakin pari kuukautta niiden katsomiseen. Useampikin, mikäli sama nauhoitustahti on jatkunut:)

Eilen innostuin Prahan Niagaran(Ponrepon) elokuvatarjonnasta ja petyin, kun huomasin, että vain jäsenet pääsevät nauttimaan tuntemattomammista leffoista. Tosin jos hintaluokka on sama kuin Niagarassa Tampereella, ei jäsenmaksu ole montaa euroa pahempi. Tosin nyt ei taida olla aikaa sille, eikä paljon muullekaan. Kolme viikkoa.

Siltikin janoan elokuvia.