• Täällä sitä ollaan nettiluokassa ja yritetään luoda sujuvaa tekstiä sujuvaksi englanniksi sujuvasta elokuvasta nimeltä Panssarilaiva Potjomkin. Hauskaa. Katsotaan, mitä siitä tulee.

Eilenkin olin nettiluokassa koko päivän. Kyllä mä katsoin sen noin tunnin mittaisen elokuvan ja tein ihan vähän muistiinpanoja. Milanin piti mennä kaverinsa Aničkan kanssa elokuviin, mä ajattelin jättää suosiolla väliin - viikonloppuna käytiin katsomassa Casino Royale, viimeviikolla nähtiin Parfém, murhaajan tarina - mutta iltakahdeksalta nettiluokan suljettua M soitteli, tulenko suomenkielen opiskelijoiden pikkujouluihin. Menin Celetnálta Staroměstskan aukion ja joulumarkkinoiden kautta turistiestehyppyä filosofiselle tiedekunnalle eli meidän yliopistolle. Neljännessä kerroksessa oli otettu vähän glögiä, ja olipa siellä yksi tuttu vanhempi mieshenkilö, joka hengaa yliopistolla korkealentoisia juttuja opiskelijoiden korvaan supatellen. Kerran, tää on hyvä juttu, me oltiin Nooran kanssa Yliopiston kanttiinissa, juteltiin suomeksi, tämä sama mies istui samassa pöydässä ja alkoi askarrella jotain. Hetken päästä se seisoi meidän selän takana ja ojensi meille muutaman lappusen jotain tšekiksi ja englanniksi sanoen. Huomattiin, että siinä hän oli repinyt meille itäsuomalaisesta sanomalehdestä artikkeleita ja unkarilaisen musiikin konsertti-ilmoituksen( jälkimmäisestä tuli mieleen, että hyvin moni tšekki muistaa suomen ja unkarin kielten yhteiset juuret ja ylpeänä kertoo tietävnäsä näinkin tärkeän asian, kun kuulee meidän olevan Suomesta). Kiitettiin miestä ja ei voitu kuin ihmetellä. Joo-oh. Kai se on vähän Kaarlen yliopiston humanistien idoli, tai nähtävyys, tai mikä nyt ikinä. Hienoa brittiaksenttia ei voi olla huomaamatta. Suomea se kuulemma ymmärtää vähän, mutta ei ole puhunut.

Illan jatkeeksi mentiin HanyBanyyn, opiskelijoiden suosimaan savuiseen pikkukapakkaan, juotiin yhdet punaviinit(siis minä ja M)(siis ei olutta!) ja tavattiin taas uusi suomalainen uhri, joka on pariutunut tšekkiläisen kanssa. Juteltiin muidenkin suomalaisten kanssa Venäjästä, Tšekistä, Suomesta ja Ranskasta. Kaarlen yliopiston suomenkielen opiskelijat on vähän liian hyviä puhumaan suomea, joten yleensä yhteisissä illanvietoissa kielenä on suomi. Tänä vuonna alottaneita suomen opiskelijoita on kuulemma yli 20! Tosin noin 12 käy säännöllisesti luennoilla.

Nyt mun on jatkettava hommia, tarkoitan: aloitettava. Yritin houkutella Milanin tuomaan mulle iltapäivällä hyppytunneillaan kahvia:) Saara tulee tänne jo maanantai-iltana, sitten on joulu, sitten lähdetään Lontooseen Janan häihin, sitten meidän poppoo tulee(näen Jussinkin, se on kasvanut varmaan hirveästi, se kuulemma tykkää porkkanasta ja päärynästä, banaanille irvisti, heheh), sitten me tullaan Lontoosta ja sitten kun porukat lähtee, tulee Heidi Slovakiasta(suomalainen tyttö siis kuitenkin), sitten tulee Silja ja sitten sen jälkeen tulee rauha. Mutta meillä ei oo käynyt vieraita koko syksynä, joten nyt passaa tulla!!

Aamulla muistelin Ellin tapaa viedä äitin vanhasta aamutakista vyö, tai mun pompula, ja alkaa maukua tietyllä tavalla, kuin ilmoittaakseen mielikuvituspennuilleen pyydystäneensä hiiren. Saalis on täällä, tulkaa syömään! Voi että. Milania hymyilytti: Elli? Ai se pianokissa?

Kauhea ikävä meidän kissoja.