Tänään alkoi kolmas virallinen kouluviikko. Aamun tunnit meni enemmän tai vähemmän(lue:enemmän) ohi korvien, kun Tšekin historia ei tšekin kielellä mene kaaliin ihan vaivatta. Muuten olo on aika levännyt, kun oltiin taas Milanin vanhempien luona Nučicessa viikonloppuna. Lämmintä oli, ei voi valittaa. Melkein jo ehdin luulla, että lämpöset kelit meni jo ja seuraavaks tulee ensilumi. Eikä mitään - tälle viikolle luvattu jopa kahtakymmentä astetta plussaa! Lihotuskuuri jatkuu.
Tuli taas lauantaina ja sunnuntaina syötyä hyvin, ähkyä helpotti vähän se, kun käveltiin pitkin Nučicen peltoja ja ihailtiin maisemia. Tai niin se tais olla, että minä niitä eniten ihailin. Turisti mikä turisti.

Lämmityksetkin aloitettiin. Meillä se toimii kaasulla, ja ainakin aluksi tuntui melkein liiankin kuumalta. Jonkun kummallisen logiikan mukaan mä sitten sainkin flunssan. Se kyllä meni jo melkein kokonaan ohi. Vähän jotain vanhentuneita eukalyptustippoja nenään ja normaalin verran(eli aika paljon) teetä, niin kyllä se siitä. Ehkä mä kuulun niihin viikonloppusairastajiin. Arkena on muutakin tekemistä kun nukkua. Pah!

Koulua on tarpeeks ja vähäsen lisää. Meitä pidetään varmaan ihan hulluina kun haalittiin itellemme enemmän kursseja kuin oli tarkoitettu. Ei se mitään, suomalaisia pidetään kai valmiiks jo vähän hulluina. Ainakin täällä tuo suomalaisten juomakulttuuri tuntuu olevan tiedossa. Jossain tv-ohjelmassakin pohdittiin, onko vodka kotonaan Venäjällä vai Suomessa. Tietenkin Venäjällä,(meillä juodaan mitä vaan sattuu olemaan) ja kun ohjelmassa mainittiin Suomi, ohessa näkyi tietenkin järveä, saari ja mökki. Idyllistä.

Vaarallisia nuo nesteet: järvet ja viina, ja varsinkin yhdessä.

Tuli vaan mieleen.

Ja kissoista sen verran, ettei Nučicen villikissat edelleenkään kesyynny mulle. Kahta yritin taas silittää, mutta olivatpa nopealiikkeisia kun vähän halusin astua lähemmäs. Harmi! Tyydyin tuijottelemaan ikkunasta punaista pulskaa naapurin kissaa, joka köllötteli aurinkolaikuissa ja välillä käänteli laiskasti päätään, jos nyt sattui kiinnostamaan. Kerran se kissa oli hävinnyt vakiotähystyspaikaltaan, ja hetken päästä huomattiin Milanin ja sen äitin kanssa, että katti olikin kiivennyt portaiden yllä olevalle parrulle. Sen maha roikkui siististi molemmilla puolilla, ja sieltä se tähysteli vähän kauemmas. Ei pidä aliarvioida kissan ketteryyttä, edes lihavamman. Voi että, millon mä soitan sinne lehteen, jonka toimitus ilmoitti viime viikon numerossa, että kissanpentu olis tarjolla? Tänään?

Nälkä tässä tulee, ja luento alkaa puolen tunnin päästä. Järkevintä mennä.
E